Tiedän miten helppoa on yrittää
hyräillä perässä melodiaa
mikä kuuluu ulkoa, kun pidät ikkunaa auki kuumana yönä
sinulle on saatettu sanoa
kehua
olet varmaan lahjakas
mutta vain hölmöt
kirjoittavat unistaan
saati ohjaavat niistä elokuvia
yritin kerran itsekin kirjoittaa aamulla
en tietenkään muistanut mitään
kirjoitin kuitenkin
Tiedän miten helppoa on yrittää
muistella ihmisiä
joita ei koskaan ole ollut
sinulle on saatettu sanoa
rakas
minä en koskaan katoa
mutta vain hölmöt
kirjoittavat ikävästä
saati yksinäisyydestä
yritin kerran itsekin kirjoittaa sinusta
en tietenkään pystynyt
kirjoitin kuitenkin
Tiedän miten helppoa on yrittää
hyräillä perässä melodiaa
mikä kuuluu ulkoa, kun pidät ikkunaa auki kuumana yönä
Soikoon tää laulu
niille jotka eivät elämää kuule,
niille jotka eivät tunnista säveltä,
niille jotka unohtavat sen heti,
niille jotka laulavat sen nuotin ohi
Takes me back to my high school classroom during the days of binging Inio Asano's old manga scanlations before anything was licensed. At that time, I was discovering many kinds of Asian shoegaze, but I've never heard anything like this. Makes me think of Pasteboard, Supecar, and Midnight Pingpong a bit, and it's funny bc the first two I listen have blue album covers too. Lu
The post-hardcore band’s latest is a reflection on time, memory, death, and grief—and is their dreamiest material to date. Bandcamp Album of the Day Mar 22, 2019