Hiuksissa oli mustia nauhoja.
Minun ranteessa roikkuu yksi, uusi vuosi.
Jonkun on loputtava että pidän sanani.
Ne ovat muistona vastakohdista. Syntymä ja kuolema.
Sattuma pelasti teidät.
Ne kirjaimet savuavat, sytyttävät koko hissin, talon, tien, korttelin, kaupungin palamaan.
Palaa taas
jossain palaa taas
jossain palaa
taas
jossain
palaa taas
jossain taas
palaa.
Kuinka naurettavaa, sattuma pelasti teidät.
Sinä juhlit syntymää, minä kuolemaa.
The post-hardcore band’s latest is a reflection on time, memory, death, and grief—and is their dreamiest material to date. Bandcamp Album of the Day Mar 22, 2019